Saariajassa päivä 2

23.12.2015

Aamulla heräsin auringonnousuun. Se oli kaunis. Sängystä ei tarvinnut nousta. Kun se oli ohi, käänsi vain kylkeä ja jatkoi unia. Kätevää.

Jossain vaiheessa pikkuhiljaa nousimme ylös ja aloimme nyt valoisassa tutkia ympäristöä. Meloimme, uimme, otimme valokuvia, pelasimme lentopalloa kylän lasten kanssa ja jossain vaiheessa puiden väliin ripustettiin trapetsiköysi. Kukin vuorollaan koitti taitojaan, mutta kylän 10-vuotiaalle spidermanille kukaan ei mahtanut mitään, hän peittosi kaikki. Matkamme ruotsivahvistus myös kiipesi kookospalmuun. Aika hurjalta näytti se touhu.

IMG_20160206_222219 IMG_20160206_221950 IMG_20160206_221903

Aamiaiseksi tarjoiltiin tajuttoman hyviä banaaninsydänpihvejä. Kelpasi kasvissyöjällekin! Meinasin udella reseptin, mutta sitten jotenkin mieleen hiipi ajatus, että banaaninsydäntä ei ehkä saa S-marketista eikä Stokkan herkustakaan.

Aamiaista banaaninsydänpihveineen

Aamiaista banaaninsydänpihveineen

Aamiaisen jälkeen kiipesimme takaisin merirosvolaivaan ja jatkoimme matkaa. Veneellä oli huomattavasti rauhallisempaa, kuin ensimmäisenä päivänä. Perustiedot oli jo saatu vaihdettua ja tänään kuului puheensorinan läpi myös kirjansivujen rapina. Toki välillä pysähdyimme snorklailemaan tai uimaan autiolle rannalle, syömistä unohtamatta.

Illalla saavuimme majapaikkasaarelle, jossa tällä kertaa majoituimme suuremmissa komppanijoissa. Osa sai oman hutin, mutta suurin osa majoittui yhteishutissa kymmenen muun kanssa.

Toisen yön majatalo.

Toisen yön majatalo.

Auringon laskettua ja päivällisen livahdettua kurkusta alas alkoi up town, down town -peli. Richardin esittelemästä pelistä tulikin reissun jokaöinen ystävä. Täytyypä myöntää että olin ehkä universumin huonoin kyseisessä pelissä. Käsi, jonka sisällä on kolikko, pitäisi lyödä pöytään niin, että kolikon ääntä ei vastajoukkue kuule. Omalla kohdallani kolikon äänen kuuli varmaan Suomeen asti.

Saariajassa päivä 1

Tiistaina 22.12 starttasi reissun kohokohta, eli matka Taon seurassa. Tao tarkoittaa filippiinien kielellä (tagalog) ihmistä ja koko matkan tekevät ihmiset. Me 21 veneeseen hyppäävää seikkailijaa, pysähtymissämme saarissa asuvat kyläläiset ja tietysti Tao lost boys, eli veneen miehistö.

Meitä matkalaisia oli siis yhteensä 21. Maista olivat edustettuna Australia, Englanti, Yhdysvallat, Hollanti, Tanska, Ruotsi ja tietty Suomi, itseni voimin. Peräti kolmella reissaajalla oli sukujuuria Filippiineillä. Meitä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki olivat opettajia. Koulujen joululoma-aikaa kun elettiin niin ei ihme.

Edellisen illan starttitapaamisessa tehtiin selväksi, että kun astumme laivaan siirrymme samalla saariaikaan. Aika kulkee sykleissä auringonnousun, aamiaisen, lounaan, auringonlaskun ja päivällisen mukaan. Jos joku kysyy aikaa milloin vaikka lähdemme saarelta eteenpäin, on se aamiasen jälkeen. Perille saavutaan ennen auringonlaskua.
Kello on totaalisen turha aparaatti tällä reissulla. Samoin wifin kysyjiä kehoitetaan kiipämään kookospalmuun ja heiluutamaan puhelinta, josko verkko löytyisi. Sammutin kännykän kokonaan.

Starttasimme matkaan Coronin satamaterminaalista. Meille tarkoitettu vene oli juuttunut edellisen viikon taifuunin takia El Nidoon, joten aloitimme matkan merirosvoveneellä. Ei tämäkään vene huono ollut. Kaikki mahtuivat kyytiin ja köydet irroitettiin. Matka alkoi.

The pirate boat

The pirate boat

Veneessä alkoi porina. Kaikki halusivat tietää keitä muut matkalaiset ovat. Tutustuminen oli kiivasta. Nimiä ei kukaan heti muistanut, mutta ei sillä ollut väliäkään.

Hetken matkaa puksuteltua me pysähdyimme aamiaiselle. Munakokkeli, integraalileipä ja hedelmät katosivat nopeasti parempiin suihin. Saattoi olla muutakin aamiaista, enpä tarkkaan muista. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen kohteemme, järvi johon kipusimme yhdet portaat ylös ja toiset alas. Kirkasvetisessä puoliksi makeanveden järvessä uimme ja meloimme bambulautoilla ympäriinsä muutaman tunnin.

Matka jatkui. Kuten päivään yleensä kuului pysähdyimme myös snorklaamaan. Söimme lounasta, söimme keksejä, joimme kahvia, teetä ja tietenkin vettä. Jossain vaiheessa avasimme myös kylmät oluet.

Ensimmäiseen majapaikkaamme saavuimme auringonlaskun aikaan. Mukaan piti pakata vain yötavarat omaan drybagiin, eli vedenpitävään kassiin. Liu’uimme alas lankkua pitkin rantaveteen, kuten merirosvot konsanaan.

Ensimmäisen yön majat olivat aika pieniä, mutta juuri sopivia nukkumiseen. Seiniä ei ollut, joten auringonnousun näki sängystä. Aika luksusta.

edited_1451547874585

IMG_20160101_072848

Kokki sytytti nuotion ja jossain vaiheessa päivällinen valmistui. Rommiananaskanisteri tyhjeni ja tutustuminen jatkui. Yön tunteina kaikki vuorotellen hiipivät majoihinsa nukkumaan.

Coron 20.12.2015

Mieletöntä. Täällä ollaan Filippiineillä. Just niin Aasiaa kuin Aasia on. Pörinää, pärinää, värejä ja kojuja. Lämmintä. Ystävällisiä ihmisiä.

Viime yönä matkustin, enkä taaskaan nukkunut. Koko päivä Shanghaissa pyörien ja sitten kentälle. Lento oli myöhässä ja lähti vasta kahdelta yöllä. Manilassa viideltä. Jatkolento lähti ajallaan. SkyjetAir on siis oikea lentoyhtiö, jolla on oikeita koneita. Pääsin Coronille. Lentoasema oli ehkä pienin koskaan. Kone kaartoi sen eteen ja matkustajat kävellen terminaaliin, joka oli pieni rakennus. Matkatavarahihnana toimi nurkkaan eristetty alue, johon henkilökunta toi laukut ja jakeli kaikille. Vähän niinkuin bussissa, ainakin Onnibussissa.

Ulos terminaalista kävellessäni katseeni harhaili tricycleä. Ajatuksissa pyöri, olikohan se hinta nyt 150 php, vai miten se meni. Heti astuttuani ovesta joku kysyi hotelliani, ja kuultuaan johdatti pakuun. Sinne sitten istahdin oikein tietämättä mistään mitään. Hostellin ovelle se kuitenki toi ja hinta oli juurikin se 150 php, kysymättä.

Hostelli, Sea horse guest house, oli positiivinen yllätys. Dormi on siisti, suihku toimii ja tulee lämmintä vettä. Aamiaistakin täältä saa sänkypaikan hinnalla! Voin kyllä suositella. Dormisänky neljän hengen huoneessa on kympin luokkaa. Ja sijainti ytimessä. Tosin tämä kylänen ei nyt niin kovin suuri ole…

Huomenna piti pitää lepopäivä ennen saarihyppelyä, mut enhän mä malta! Pakko päästä tutkimaan vähän toisen maailmansodan aikaisia Japanilaisia veteen vajonneita hylkyjä ja niiden planktoneita. Ilmoittauduin siis snorklausretkelle. Kai jotain rantoja ja laguunejakin mennään katselemaan. Ihanaa päästä veteen!

Coron laitureilta päin

Coron laitureilta päin

Tricycle eli kolmipyörämopo. Muita kulkuneuvoja täällä ei juuri olekaan.

Tricycle eli kolmipyörämopo. Muita kulkuneuvoja täällä ei juuri olekaan.

Heipä hei noin sadan vuoden tauon jälkeen.

Olen elossa. Ja vaikka juttuja ei ole näkynyt ja edellinen reissukertomuskin jäi nolosti kesken, se ei tarkoita etten olisi reissannut kuitenkin. Nyt kokoan itseni ja yritän taas edes muutaman tarinan kirjoittaa tästä matkasta.

Reissu suuntautuu tällä kertaa Shanghain kautta Filippiineille. Finskin suora lento Shanghaihin. Shanghaissa saa suomipassilla olla 72 tuntia ilman viisumia. Kaupungista ei saa poistua ja jatkolento täytyy olla samalta kentältä eri maahan kuin mistä tuli. Tämä sujui ainakin menomatkalla tyylikkäästi. Koneeseen noustessa piti esittää jatkotiketti Shanghaista ja samaa lippua piti esitellä myös Kiinan immigrationissa. Passiin lätkäistiin 72 tunnin leima ja eikun ulos rilluttelemaan. Cebu Pacificin jatkolento lähti itsellä vajaan 48 tunnin päästä. Shanghaista siis Manilan kautta Coronille.

Coronilla on tarkoitus viihtyä kaksi yötä, jonka jälkeen matka muuttuu merisemmäksi ja lähtee Tao Philippinsien mukana kohti autioita saaria. 6 päivän veneretkiseikkailusta olen lukenut paljon hyvää. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Tao seikkailu päätyy El Nidoon. Sitten alkaa matkan suunnittelematon osuus. Palawan, aikaa kaksi viikkoa. Suunnitelma: ottaa rennosti.

9.1. Paluu Manilan kautta Shanghaihin, jossa kaksi yötä. Lento Helsinkiin 11.1.

Kuvituskuva

Kuvituskuva