Albania, oi Albania!

Haikeat jäähyväiset Albanialle on nyt suoritettu. Maa ja te kaikki ihanat ihmiset siellä, voi kuinka kaipaan teitä jo nyt. Tekisi mieli juosta tien viereen, askarrella iso Albania-kyltti ja liftata takaisin etelään.

Eilen siis ajelin, tai etupenkillä istuskelin, tänne Kotoriin, Montenegroon. Täällä on siistiä, säännönmukaista, kliinistä ja tasaista. Jonnekin katosi se rosoisuus ja yllätyksellisyys, mitä Albania tarjosi. Täällä viimeisen päälle laitetut teinit istuvat minimekoissaan valkoisissa rantabaareissa uusimpien superhittien soidessa taustalla ja siemailevat lähes Suomen hinnoissa olevia coctailejaan. Tunnen olevani musta lammas. Mikä ei kuulu joukkoon tehtävän ilmiselvä ratkaisu.

Yritän uskotella itselleni, että omistan vain asenneongelman. Olen jäänyt Albanian koukkuun ja nyt vaan vertailen sitä aivan kaikkeen. Hostellikin on liian iso. Ihmiset ovat vieraita toisilleen. Mutta lupaan yrittää antaa Montenegrolle mahdollisuuden. Ehkä se on vain tämä Kotor mikä on turistinen, ehkä pitäisi etsiä joku vähemmän kuuluisa paikka ja lähteä sinne.

Paikalliset tyypit ovat kyllä mukavia. Ainakin tähän mennessä tapaamani. Eilinen autokuski oli aivan huipputyyppi ja hostellin respan pojat eivät paljon jälkeen jää. Yritän oppia pitämään tästä, ehkä Montenegro vielä yllättää!

Vielä kuitenkin vähän fiilistelen Albaniaa ja laitan pari kuvaa.

_DSC3008

_DSC3048

 

_DSC2981

_DSC3061

 

Tähdenlentoja ja täydellisiä hetkiä

Joskus tulee sellainen olo, että tämä on se täydellinen hetki elämässä, voiko parempaa koskaan olla ja miksi edes etsiä parempaa, kun on siinä juuri nyt tällä hetkellä. Olen kokenut näitä viime aikoina monta. Nauttinut ja elänyt hetket läpi, syvältä ja kiirehtimättä.

Olimme kävelleen vajaan puolentunnin matkan kivikoista polkua alas parkkipaikalta mihin hostellin omistaja meidät jätti. Aurinko paahtoi ja hiki valui. Vihdoin pääsimme perille, rannalle, jota turkoosi vesi huuhteli. Takana nousivat huikaisevan korkeat kalliot, muodostaen kanjonin niiden väliin. Uimme sisälle kalliossa oleviin luoliin, poukkoilimme veteen rantakiviltä ja sitten vain lilluin aalloissa. Vaeltelimme myös kanjonissa, kiipeilimme ja hypimme kiveltä kivelle. Ja sitten taas uimaan. Tuntui kun olisin yhtäkkiä kymmenen vuotta nuorempi. Kiljuin kaikuhuutoja ja kuuntelin kanjonin vastausta.

_DSC2925

Illalla istuimme hostellin pihalla. Koska valoja ei juuri ollut lähimailla, tähtitaivas oli kirkas. Linnunrata oli siinä tuijoteltavana. Tähdenlento ja toinenkin. Brittipoika soitti kitaralla ja lauloi, myös omatekemäänsä musiikkia, joka oli niin kaunista. Luulen, että joskus vielä hänestä tulee yksi tähti lisää tähän maailmaan.

Tuntui kun Vunossa olisi otettu aikalisä eteenpäin vyöryvään kasvuun ja kehitykseen. Internettiä ei ollut, edes puhelimellani ei ollut kuuluvuutta hostellissa. Kukaan ei paennut päivittämään facebookkia, vaan kaikki palloilivat pihalla. Illalla italialaispojat kokkkasivat pastaa ja brushettoja kaikille. Kun kipusimme ylös kylään ostamaan ruokaa, baarin omistaja ei päästänyt meitä lähtemään ennen kuin otimme lasilliset rakia ja toiset ja…

Scholla hostelli

Scholla hostelli

Jale on lähin ranta Vunon kylää, mutta se itsessään ei ollu kovin erikoinen. Sen sijaan noin 15 minuutin kävelynmatkan päästä aurinkotuolien täyttämästä päärannasta löytyi Aquarium-ranta. En tiedä onko sillä oikeasti mitään nimeä, vai onko se saanut tuon vain kutsumanimekseen, koska kummallakin puolella kohoavien kallioseinämien väliin jäävä turkoosinkirkas meriallas muistuttaa hyvin paljon akvaariota. Matka rannalle taittui haisevien roskakasojen reunustamaa polkua, joten kontrasti rannalle saapuessa on kuin hyppäisi yhdestä maailmasta toiseen.

Maanantaina liftasin pois Vunosta Vloraan asti kolmella eri kyydillä. Vlorasta päädyin ottamaan bussin, kun kyyditsiäni veivät minut bussien lähtöpaikalle ja suurinpiirtein saattoivat oikeaan bussiin. Matkustin ensimmäisellä furgonilla Fieriin ja sieltä taas minut kädestäpitäen ohjattiin seuraavaa Beratiin menevään bussiin. Matkaan meni aikaa aika monta tuntia, mutta en minä niitä laskenut. Perillä olin ennen pimeää ja vaikka vahingossa eksyinkin ihan toiseen hostelliin mihin piti, sain täälläkin lämpimän vastaanoton ja ruokaa eteeni. Tapasin taas uusia ihmisiä ja kuulin uusia tarinoita.

Albania, tuo kummallinen, mutta niin sympaattinen maa

Albanialla on joku salaisuus takataskussa. Siltä ainakin tuntuu kun tänne tulee ja tämä maa hurmaa, vaikka et oikein ole ihan varma miksi. Se joku saa hymyilemään taukoamatta ja unohtamaan kaiken ikävän.

Tavallaan kaikkialla vallitsee ehdoton rentous, ei saa olla kiire. Kiire on päämme sisällä ja aika ihmisen keksintöä. Kiireen tunteen luomme me itse. Alabaniassa, jos jossain, sen huomaa. Aina on aikaa ystävälle, tuttavalle tai vieraalle. Silti asiat tapahtuvat, ne saadaan päätökseen ihan samalla lailla kun muuallakin. Bussi lähtee ja pääsee perille aikanaan.

Illalla kaikki ihmiset lähtevät ulos. Kuulin siitä jo ennen tänne tuloa, iltakävelystä, mutta en tajunnut että se on niin massiivinen tapahtuma. Lapset, vanhukset ja kaikki siltä väliltä täyttävät rantabulevardin. Saatetaan tavata tuttuja ja mennä kahville tai jäätelölle, tai sitten ei tällä kertaa, ehkä huomenna. Joka päivä iltakävely on erilainen, vaikka reitti ja aika ovat samat. Etukäteen ei tarvitse sopia mitään, koska kaikki kuitenkin ovat aina iltakävelyllä. Lapsia ei tosiaan jätetä kotiin vaan he ovat aina perheen mukana myöhään iltaan saakka. Kyselin tästä hostellin omistajalta ja hän selitti lapsien nukkuvan päivällä monen tunnin unet, ja näin he jaksavat valvoa pidempään. Myös aikuisilla on pitkä lounastauko, paikallinen siesta, jolloin mennää kotiin, syödään ja levätään.

Paikalliset auttavat aina kaikessa minkä pystyvät. Kenenkään koti ei ole niin täynnä etteikö sinne mahtuisi vielä yhtä vierasta. Isäntäväki nukkuu sitten missä nukkuu, mutta ketään ei käännytetä ovelta. Uskon että hostellini omistaja, Tomi, ottaisi varmasti joka ikisen väsyneen reppumatkailijan hoiteisiinsa, vaikka tilaa hostellissa ei olisi. Hän keksisi jotain, patjan lattialle tai ihan mitä vaan. Käännyttäminen ei vaan sovi paikalliseen kohteliaisuuskäsitykseen.

Hostellin omistajan saksalainen liike- ja muu kumppani kertoi, että heidän kotinsa on aina kesäisin täynnä vieraita. Välillä se on rasittavaa, kun ei ole voinut viikkoihin nukkua omassa sängyssä, mutta toisaalta hän pitää sitä silti mahtavana piirteenä Albanialaisissa. Ketään ei jätetä ilman paikkaa mihin päänsä kallistaa.

Jos Albanialainen ei osaa kieltä tai pysty muuten antamaan ohjeita, hän lähtee vaikka mukaan näyttämään missä joku paikka on. Jos joku edes näyttää siltä, että olisi eksynyt tai muuten vaikka apua, häneltä kysytään voiko auttaa. Liftaaminen on yleistä ja turvallista, ihmiset ovat iloisia voidessaan antaa kyydin. Monet hostellissa tapaamani ihmiset olivat liftanneet Albaniassa, ja omistajatkin sanoivat sen olevan täysin yleistä ja turvallista.

Luontoa ja kulttuuria riittää. Kahden päivän aikana olen kahlannut lähteessä, jossa jääkylmä vesi pulppuaa maanalaisesta luolasta,

Syri i Kalter

Syri i Kalter

Syri i Kalter

Syri i Kalter

Syri i Kalter

 

vaellellut kahdessa Unescon maailmanperintökohteessa,

Gjirogaster

Girogaster

Gjirogaster

Gjirogaster

Butrint

Butrint

Lake Butrint

Lake Butrint

maannut rannalla ja uinut lämpimässä ja kirkkaassa välimeressä. Olen matkustanut bussilla, joka oli aivan täynnä ihmisiä ja ovet olivat koko 20 kilometrin matkan ajan sepposen selällään.

 

Bussi Sarandasta Butrintiin ja varjon löytänyt muukalainen

Bussi Sarandasta Butrintiin ja varjon löytänyt muukalainen

Keskustellut Furgonin, eli minibussin, kuskin kanssa bussin lähtöajasta ja kaikesta muustakin ilman yhteistä kieltä ja ymmärsimme toisiamme loistavasti. Hypännyt ohi ajaneen, kyytiä tarjonneen auton kyytiin ja tutustunut Tiranassa asuvaan erikoisjoukkojen poliisiin. Istunut rannalla grillaamassa täysikuun valossa kaikkien hostellin ihmisten kanssa. Kuunnellut tarinoita ja tutustunut niin moneen uuteen ihmiseen etten edes muista.

Huomenna hyvästelen Sarandan ja suuntaan kohti Vunoa, pientä kylää rannikkoa pitkin pohjoiseen täältä. Katsotaan millaisia Albaniakokemuksia karttuu lisää. Odotan niitä innolla!

Vieraillut paikat Albaniassa tähän mennessä: Saranda, Syri i Kalter, Gjirogaster, Butrint, Ksamil.