Saariajassa: jouluaatto

24.12.2015

Joulun viettäminen paratiisisaarilla snorklaten turkoosissa vesissä ei ollut huono valinta. Ei ollut ikävä Suomen vesi- tai räntäsateita, kumma juttu. Jouluihmisetkään eivät olisi joutuneet pettymään, sillä kyllä palmujen allakin voi päästä joulutunnelmaan.

Jouluaaton majapaikka siintää edessä.

Jouluaaton majapaikka siintää edessä.

Jouluaaton ranta.

Jouluaaton ranta.

Ennen matkaa sovimme, että kaikki ostavat pienen, muutaman euron lahjan mukaan matkalle. Jouluaattoiltana sitten arvoimme lahjat keskenämme. Jakoprosessi oli viihdyttävä ja kesti pitkälle yöhön. Lahjat avattiin heti saantohetkellä yksi kerrallaan ja jokainen kertoi oman lahjansa kohdalla, miksi oli juuri sen lahjan hankkinut. Selitykset olivat moninaiset…

Päivällä ennen lahjoja ja jouluateriaa tottakai uimme, snorklailimme ja pääsimme myös hyppimään kalliolta. Yllätin pelkurikorkeanpaikankammoisen itseni kipuamalla jyrkänteelle ja koska kipuamisen jälkeen muuta reittiä ei alas enää ollut, niin myös hyppäämällä. Hengissä ollaan ja olihan se aika huikeaa.

Tuolta mäkin hyppäsin! Luonnossa se tosin, ei pelkästään näyttänyt, vaan oli paljon korkeampi.

Tuolta mäkin hyppäsin! Luonnossa se tosin, ei pelkästään näyttänyt, vaan oli paljon korkeampi.

Ja tuolla luolissa käytiin tutkimusmatkoilla.

Ja tuolla luolissa käytiin tutkimusmatkoilla.

Ja jouluaattona saapui myös meidän uusi vene! Upouusi Emerson 7 odotti meitä aamulla laiturissa. Prameaa oli.

Uusi ja upea Emerson 7.

Uusi ja upea Emerson 7.

 

Saariajassa päivä 2

23.12.2015

Aamulla heräsin auringonnousuun. Se oli kaunis. Sängystä ei tarvinnut nousta. Kun se oli ohi, käänsi vain kylkeä ja jatkoi unia. Kätevää.

Jossain vaiheessa pikkuhiljaa nousimme ylös ja aloimme nyt valoisassa tutkia ympäristöä. Meloimme, uimme, otimme valokuvia, pelasimme lentopalloa kylän lasten kanssa ja jossain vaiheessa puiden väliin ripustettiin trapetsiköysi. Kukin vuorollaan koitti taitojaan, mutta kylän 10-vuotiaalle spidermanille kukaan ei mahtanut mitään, hän peittosi kaikki. Matkamme ruotsivahvistus myös kiipesi kookospalmuun. Aika hurjalta näytti se touhu.

IMG_20160206_222219 IMG_20160206_221950 IMG_20160206_221903

Aamiaiseksi tarjoiltiin tajuttoman hyviä banaaninsydänpihvejä. Kelpasi kasvissyöjällekin! Meinasin udella reseptin, mutta sitten jotenkin mieleen hiipi ajatus, että banaaninsydäntä ei ehkä saa S-marketista eikä Stokkan herkustakaan.

Aamiaista banaaninsydänpihveineen

Aamiaista banaaninsydänpihveineen

Aamiaisen jälkeen kiipesimme takaisin merirosvolaivaan ja jatkoimme matkaa. Veneellä oli huomattavasti rauhallisempaa, kuin ensimmäisenä päivänä. Perustiedot oli jo saatu vaihdettua ja tänään kuului puheensorinan läpi myös kirjansivujen rapina. Toki välillä pysähdyimme snorklailemaan tai uimaan autiolle rannalle, syömistä unohtamatta.

Illalla saavuimme majapaikkasaarelle, jossa tällä kertaa majoituimme suuremmissa komppanijoissa. Osa sai oman hutin, mutta suurin osa majoittui yhteishutissa kymmenen muun kanssa.

Toisen yön majatalo.

Toisen yön majatalo.

Auringon laskettua ja päivällisen livahdettua kurkusta alas alkoi up town, down town -peli. Richardin esittelemästä pelistä tulikin reissun jokaöinen ystävä. Täytyypä myöntää että olin ehkä universumin huonoin kyseisessä pelissä. Käsi, jonka sisällä on kolikko, pitäisi lyödä pöytään niin, että kolikon ääntä ei vastajoukkue kuule. Omalla kohdallani kolikon äänen kuuli varmaan Suomeen asti.