Vanhan järven rannalla

Skopjesta matka jatkui Ohriidin kaupunkiin, samannimisen, Euroopan vanhimman, järven rannalle. Maisemat olivat kauniit, mutta harmi kyllä säät eivät oikein suosineet. Matkan ainoa suunniteltu uintikohde jäi näin hyväksikäyttämättä. Bikinit ovat siis toistaiseksi turhaan matkassa. Tyydyin jalkojen uittamiseen laiturilta.

Hostelli oli ylibuukattu, joten saimme Magdan kanssa ensimmäiseksi yöksi oman apartamenton dormihuoneen hintaan. Monilla muilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, vaan kuulin, että pihan riippukeinut ja sohvat ja jopa keittiön lattia olivat täynnä yöllisiä vieraita. Tämä on ilmeisesti tälle hostellille hyvin tyypllinen ongelma, mutta muuten paikka toimi hyvin, henkilökunta oli mukavaa ja kanssamatkustajat mielenkiintoisia. Kurjien säiden takia vietimme kuitenkin Ohridissa vain kaksi yötä, jonka jälkeen matka jatkui pikkubussilla takaisin Skopjeen. Skopjessa sanoin jäähyväiset Magdalle sekä Ohridista mukana matkustaneelle kanadalaispojalle ja jatkoin iltabussilla kohti Serbiaa ja Nis-nimistä kaupunkia.

Nis oli suhteellisen pieni paikka, ja oikeastaan valitsin sen välietapiksi kahdesta syystä. Ensiksikin se oli sopivasti puolessa välissä matkalla Belgradiin, muuten busseilu olisi kestänyt hullun kauan. Toiseksi, tutustuin Ohridissa kahteen portugalilaiseen, jotka molemmat olivat harjoittelussa Nis:ssä, joten seuraa löytyisi, vaikka kaupunki olikin pieni.

Hostellissa ei ollut juuri ketään, viisi ihmistä yhteensä. Sain nauttia kahdeksan hengen dormista yksikseni. Juttelin oikeastaan vain hassun jenkkipojan kanssa, joka halusi jakaa outoja shamanistisia kokemuksiaan kanssani…

Kaupunki oli ihan kiva. Keskustassa oli useita kävelykatuja kahviloineen. Keskustan vieressä oli linnoitusalue, jonka sisällä oli iso puisto. Puistossa oli kiva vaellella, myös se olisi ollut oiva paikka piknikille. Lisäksi linnoitusalueella oli myös yökerhoja, vierailin niissäkin portugalilaisten ystävieni kanssa, mutta toisin kun heille, minulle ne eivät oikein toimineet. Musiikki oli liian kovalla, ihmisiä oli aivai liikaa. Ennemminkin aiheuttivat ahditusta kun hauskanpidon tunnetta. Tai sitten olen tullut vain vanhaksi.

Kaksi yötä Nis:ssä oli enemmän kuin tarpeeksi. Sunnuntaiaamuna, hostellin omistajan keittämän maukkaan aamukahvin jälkeen, suuntasin kohti bussiasemaa ja hyppäsin Nis Ekspressin kyytiin kohti Belgradia.

Nis