Patsashulluutta

Skopje, Makedonian pääkaupunki on yksi absurdeimmista koskaan näkemistäni paikoista. Vaikka monet eivät pitäneet kaupungista, mielestäni se oli niin outo, että siitä oli pakko tykätä.

Joka puolella kohosivat jättiläismäiset patsaat, rakennukset olivat kahjoja kopioita roomalaisesta arkkitehtuurista. Kaikki oli isoa ja jotenkin tuntui, että arkkitehtuuri roikkui ilmassa, ei kuulunut paikalleen. Ihan kun kaupunkiin olisi vahingossa laitettu vääriä asioita. Hullua.

Shanti hostellissa tapasin Magdan, saman puolalaistytön jonka viime vuonna Albaniassa. Muutamaa päivää ennen kuin lähdin reissuun, näin Magdan päivittäneen Facebookiin että hän on myös samoilla seuduilla, jälleen samaan aikaan kuin minä. Sovimme että tapaamme Skopjessa ja matkustamme muutaman päivän yhdessä Makedoniassa. Joskus ihmiset jotka ovat hetken elämässä, voivat siis olla toisenkin hetken. Oli mukavaa nähdää Magdaa jälleen.

Jos joku haluaa majoittua Skopjessa hostellissa, suosittelen ehdottomasti Shanti hostellia. Tunnelma ja ihmiset tekivät paikasta aivan kodin tuntuisen. Sateen takia ”jouduimme” hengailemaan hostellin puutarhassa tovin jos toisenkin. Joimme paikallista viiniä, kuuntelimme kanssamatkustajien musisointia ja jaoimme tarinoita.

Skopjen turkkilainen kortteli oli mielestäni normaalimpi kuin muu kaupunki. Pienet kahvilat ja ravintolat rinteessä kutsuivat pysähtymään hetkeksi.

Kahden yön oleskelun jälkeen otimme bussin kohti Ohridia, järvenrantakaupunkia Makedonian lounaisosassa.Skopje 1

Skopje2Skopje3

 

 

 

 

Junailua


Ennen reissua aina tuntuu, että kyllähän sitä ehtii blogia päivittämään vaikka joka päivä, mutta ei sitä vaan kerkeä! Päivät menee sellaisella vauhdilla. On nähtävyyksiä, uusia tuttavuuksia, vanhoja ystäviä, kaupunkeja tutkittavana, linnoituksia kiivettävänä.

Nyt yritän aloittaa, mutta kun aikaa kuluu on vaikeaa enää tietää mistä alottaisi. Aloitanko Kreikan yleislakosta, seitsemäntuntisesta hellenistisestä junamatkasta läpi palavien niittyjen, Skopjen absurdeista patsaista vai kerronko ensin kuinka hauskaa oli tavata uudelleen puolalinen ystäväni johon tutustuin vuosi sitten Albaniassa?

Aloitan junasta, koska se aikajanalla asettuu matkan alkupäähän. Astuessani junaan, minulla oli kummallinen käsitys, että junamatka kestää kolme tuntia. Hyvin nopeasti kuitenkin selvisi, että tulkitsin aikaeroa väärinpäin, eli viisi tuntia oli oikeampi arvio. Junassa paikkani oli samassa loosissa Kreikkalaisen Serbiaan matkalla olleen pariskunnan kanssa. Heillä matka oli vielä pidempi, koko yön.

Matka alkoi hyvin, lähdimme ehkä kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta se ei juurikaan huolestuttanut. Vajaan tunnin puksuttamisen jälkeen juna yllättäen pysähtyi. Huhut alkoivat kiertää vaunussa, ihmiset palloilivat käytävillä ihmetelleen ja kyselleen toisiltaan mitä tapahtuu. Jostain korviimme kantautui tieto että edessäpäin vstaantuleva juna oli syttynyt tuleen. Loosini kreikkalainen nainen maalaili kauhukuvia sadoista loukkaantuneista. Tulipalon takia sähkö oli poikki, ja juna ei päässyt eteenpäin. Huhut kiersivät. Joku kertoi varmana tietona, että joudumme palaamaan takaisin Thessalonikiin. Myöskin Belgradiin matkalla ollut Tanskalainen tyttö panikoi hieman.

Kaksi tuntia myöhemmin lähdimme liikkeelle, koko vaunu taputti käsiään ja huusi hurraahuutoja. Matkalla näimme pysähtymisen oikan syyn. Mikään juna ei suinkaan ollut syttynyt tuleen, kukaan ei ollut kuollut tai loukkaantunut. Niittypalojen takia sähköt olivat katkenneet. Radanvarret olivat täynnä mustaksi hiiltyneitä alueita.

Kello kymmeneltä, lopulta seitsemän tuntia kestäneen matkan jälkeen, saavuin viimein Skopjeen. Onneksi hostelli oli lähellä juna-asemaa ja löysin sinne helposti. Hostellissa jo odoteltiin minua, sillä olin illan viimeinen tulija.

Juna

 

 

Täällä taas!

Aika käynnistellä vuoden hiljaiseloa viettänyt blogi uudelleen. Taas olen kohta menossa!

Tässä vuoden aikana on tullut tehtyä pienempiä reissuja, chillattua Budapestin kylpylöissä ja sohvasurffattua Beliinissä. Jotenkin vaan blogin kirjoittaminen niin pienistä, alle viikon matkoista on tuntunut kummalliselta. Ehkä pitäisi opetella?

Nyt olen lähdössä vähän pidemmäksi aikaa jälleen, tai no, muutamaksi viikoksi. Kuten viime kesänä mainitsin, Balkan jäi kesken. On pakko päästä takaisin tutkimaan lisää. Menolento on tällä kertaa jälleen Kreikkaan, mutta nyt Thessalonikiin. Sieltä matka käy alustavien ajatusten mukaan Makedonian, Serbian, Bosnia & Herzegovinan ja Kroatian kautta Slovenian Ljubljanaan, josta on paluulento. En tiedä vielä ehdinkö pysähtyä noissa kaikissa. Ehkä. Ehkä en. Paluulennolle voi tarvittaessa kiirehtiä kaukaa pitkänkin bussimatkan takaa.

Reilu viikko ja sitten lähdetään!matkalaukku