Tähdenlentoja ja täydellisiä hetkiä

Joskus tulee sellainen olo, että tämä on se täydellinen hetki elämässä, voiko parempaa koskaan olla ja miksi edes etsiä parempaa, kun on siinä juuri nyt tällä hetkellä. Olen kokenut näitä viime aikoina monta. Nauttinut ja elänyt hetket läpi, syvältä ja kiirehtimättä.

Olimme kävelleen vajaan puolentunnin matkan kivikoista polkua alas parkkipaikalta mihin hostellin omistaja meidät jätti. Aurinko paahtoi ja hiki valui. Vihdoin pääsimme perille, rannalle, jota turkoosi vesi huuhteli. Takana nousivat huikaisevan korkeat kalliot, muodostaen kanjonin niiden väliin. Uimme sisälle kalliossa oleviin luoliin, poukkoilimme veteen rantakiviltä ja sitten vain lilluin aalloissa. Vaeltelimme myös kanjonissa, kiipeilimme ja hypimme kiveltä kivelle. Ja sitten taas uimaan. Tuntui kun olisin yhtäkkiä kymmenen vuotta nuorempi. Kiljuin kaikuhuutoja ja kuuntelin kanjonin vastausta.

_DSC2925

Illalla istuimme hostellin pihalla. Koska valoja ei juuri ollut lähimailla, tähtitaivas oli kirkas. Linnunrata oli siinä tuijoteltavana. Tähdenlento ja toinenkin. Brittipoika soitti kitaralla ja lauloi, myös omatekemäänsä musiikkia, joka oli niin kaunista. Luulen, että joskus vielä hänestä tulee yksi tähti lisää tähän maailmaan.

Tuntui kun Vunossa olisi otettu aikalisä eteenpäin vyöryvään kasvuun ja kehitykseen. Internettiä ei ollut, edes puhelimellani ei ollut kuuluvuutta hostellissa. Kukaan ei paennut päivittämään facebookkia, vaan kaikki palloilivat pihalla. Illalla italialaispojat kokkkasivat pastaa ja brushettoja kaikille. Kun kipusimme ylös kylään ostamaan ruokaa, baarin omistaja ei päästänyt meitä lähtemään ennen kuin otimme lasilliset rakia ja toiset ja…

Scholla hostelli

Scholla hostelli

Jale on lähin ranta Vunon kylää, mutta se itsessään ei ollu kovin erikoinen. Sen sijaan noin 15 minuutin kävelynmatkan päästä aurinkotuolien täyttämästä päärannasta löytyi Aquarium-ranta. En tiedä onko sillä oikeasti mitään nimeä, vai onko se saanut tuon vain kutsumanimekseen, koska kummallakin puolella kohoavien kallioseinämien väliin jäävä turkoosinkirkas meriallas muistuttaa hyvin paljon akvaariota. Matka rannalle taittui haisevien roskakasojen reunustamaa polkua, joten kontrasti rannalle saapuessa on kuin hyppäisi yhdestä maailmasta toiseen.

Maanantaina liftasin pois Vunosta Vloraan asti kolmella eri kyydillä. Vlorasta päädyin ottamaan bussin, kun kyyditsiäni veivät minut bussien lähtöpaikalle ja suurinpiirtein saattoivat oikeaan bussiin. Matkustin ensimmäisellä furgonilla Fieriin ja sieltä taas minut kädestäpitäen ohjattiin seuraavaa Beratiin menevään bussiin. Matkaan meni aikaa aika monta tuntia, mutta en minä niitä laskenut. Perillä olin ennen pimeää ja vaikka vahingossa eksyinkin ihan toiseen hostelliin mihin piti, sain täälläkin lämpimän vastaanoton ja ruokaa eteeni. Tapasin taas uusia ihmisiä ja kuulin uusia tarinoita.

3 vastausta artikkeliin ”Tähdenlentoja ja täydellisiä hetkiä

  1. Ääh, tällaista ei saisi ihmislapsi lukea! Iskee kauhea matkakateus;) Onneksi Kaarinaan saapui kauan kaivatut kesäsateet ja perheessä flunssa kiertää, niin voimme hyvällä omatunnolla alkaa odottamaan jo omaa roadtrippiä.
    -Elina

    • Moikka! Millos teidän matka alkaa? Kroatiahan on ihan huudeilla joten samantyyppistä maisemaa on sielläkin 🙂

  2. Hello blogger, i must say you have very interesting posts here.
    Your page can go viral. You need initial traffic
    boost only. How to get it? Search for: Mertiso’s tips go viral

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *